Mistä on työhyvinvointi tietotyömaalla tehty?
Eri medioissa törmää jatkuvasti työhyvinvointia edistävien palveluiden tarjontaan. Omaan mieleeni on tästä viime aikoina noussut epäusko; onko todella niin, että valtaosaltaan yritykset investoivat työhyvinvointiin vain tarjoamalla henkilöstölleen vapaa-aikaa tai henkilön kestävyyttä parantavia palveluja? Missä on se työ?
Jos mainoksiin olisi uskominen, voisi kärjistää, että työhyvinvointia voidaan pääosin parantaa menemällä työyhteisönä viettämään aikaa muussa kuin työnteon merkeissä. Haku ”Työhyvinvointi” tarjoaa palveluita teemalla ”päivä huvipuistossa”, radiomainoksessa kannustetaan rakentamaan työhyvinvointia 24h risteilyllä. Vaihtoehtona työhyvinvointi kasvaa viettämällä työpaikan yhteistä päivää kaunissa kartanomiljöössä.
Kun hakee palveluita aiheesta, tulee tarjolle virkistyspalveluiden lisäksi henkilön työkykyä ja kestävyyttä parantavia palveluita kuten ravintoneuvontaa, liikuntapalveluita ja -neuvontaa tai stressinsietokykyä ja ajanhallintaa parantavaa kurssitusta
En ylenkatso kumpaakaan yllämainittua lajia ja molemmista on kokemukseni mukaan ollut hyötyäkin. Yhteinen työpaikan ulkopuolella vietetty aika edistää tiimiytymistä ja itse kunkin taidot edistää omaa terveyttään näkyvät epäilemättä suoraan työkyvyssä.
Mutta missä on palvelut, joiden kohteena on itse työ? Ihan näin naisen logiikalla merkittävä osuus työhyvinvoinnista tulee työn sujuvuudesta ja, no, paremman termin puuttuessa, turhautumisen puutteesta.
Sen verran innostuin tonkimaan, että avasin pari ensimmäistä vastaantullutta virallisen näköistä linkkiä aiheesta. Opin, että työhyvinvoinnin taustalla olevat tarpeet (alla vahvasti tiivistettynä, lähde: Työturvallisuuskeskus, Työhyvinvoinnin portaat) ovat:
- Psykofyysiset perustarpeet (mm. Laadukas ravinto, riittävä liikunta, sairauksien ehkäisy)
- Turvallisuuden tarve (mm. Riittävä toimeentulo, turvallinen työympäristö, oikeudenmukainen yhteisö)
- Liittymisen tarve (mm. Yhteistyö, yhteishenki)
- Arvostuksen tarve (mm. Palkitseminen, kehittäminen, eettisesti kestävä pohja)
- Itsensä toteuttamisen tarve (mm. Oppiminen, osaamisen täysi hyödyntäminen, esteettiset elämykset)
Mitäpä jos tuohon listaan lisättäisiin ”Tehokkuuden tarve”?
Kun työkalut palvelevat tarkoitustaan, prosessit ovat selkeitä eikä tarvitse ainakaan usein toistuvien tehtävien osalta tehdä turhaa työtä tai tuhlata aikaa ihmettelyyn, täyttyy tämä tarve palvellen osaltaan työhyvinvointia. En tiedä mitä tuolla Itsensä toteuttamisen tarpeen sisältämällä ”esteettisellä elämyksellä” tarkoitetaan käytännössä, mutta epäilen, että yksi jos toinenkin tietotyöläinen nauttisi paremmasta hyvinvoinnista, jos saisi vaihtaa jokusen esteettisen elämyksen toimivaan sähköiseen työpöytään…
Mistä päästään itse asiaan ja hypoteesiin: tehokkuus ja mahdollisuus tehokkaaseen työntekoon on tärkeä työhyvinvoinnin rakennuspalikka.
Yrityksen investoidessa sähköisen tietotyön ympäristön jatkuvaan ja suunnitelmalliseen kehittämiseen, näkyvät tulokset tehokkuudessa ja sitä kautta yritysten tulosten lisäksi työnhyvinvoinnissa. Siksipä, kun seuraavan kerran haluat panostaa tietotyöläisen työhyvinvointiin, on esimerkiksi sähköisen työympäristön jatkokehitys relevantti vaihtoehto risteilylle!
Lisätietoja Sinisen Meteoriitin palveluista
Tietoa kirjoittajasta
