6.6.2013

Valtaosa IT-hankkeista epäonnistuu

– Jukka Packalén, toimitusjohtaja, Steerco Oy

Tutkimusten mukaan valtaosa IT-hankkeista ei saavuta niille asetettuja tavoitteita. Standish Group raportoi vuonna 1998, että 74 prosenttia alan projekteista epäonnistuu. Ongelma ei ole sittemmin helpottunut, eikä rajoitu pelkästään IT-projekteihin. KPMG:n viimevuotisessa tutkimuksessa 134:stä tutkitusta yhtiöstä eri aloilta 56% raportoi projektin epäonnistumisesta viimeisten 12 kuukauden aikana.

Mistä tämä johtuu? IT-hankkeissa syitä voi etsiä projektityön yleisten riskien lisäksi ainakin esitutkimusten ja vaatimusmäärittelyjen epäonnistumisesta sekä puutteellisesta projektinhallinnasta.

IT-hankkeiden vaatimusmäärittely on usein heikkoa ja puutteellista, mistä seuraa laatu- ja aikatauluongelmia sekä kustannusten paisumista. Näin siitäkin huolimatta että useilla toimialoilla järjestelmäinvestoinnit ja – kehitys ovat yritysten toiseksi suurin kuluerä työvoimakustannusten jälkeen.

Projekteja on priorisoitu aiempaa tarkemmin ja meneillään olevat projektit ovat laajoja kehittämishankkeita, joilla on aiempaa suuremmat onnistumispaineet. Samalla kuitenkin projektien laajuus ja tekninen vaativuus yhdistettynä puutteelliseen vaatimusmäärittelyyn muodostavat suuren riskin.

IT-hankkeiden omistus on siirtymässä atk-osastoilta liiketoimintayksiköille tai esim. markkinointiosastoille, joilla ei kuitenkaan aina ole olemassa riittävää taitoa ja kokemusta IT-hankkeiden läpivientiin. Pahimmillaan projektitoiminnan kehittäminen ei edes kiinnosta, koska se edustaa vieraita tai insinööripuuhasteluksi leimattuja toimintatapoja. Liiketoimintayksiköt ja IT-osastot puhuvat yhä yllättävän usein eri kieltä.

Alan konsultit valmentavat uusia tilaajia tekemään paremmin tietojärjestelmän hankintaa edeltävät kotiläksynsä, esitutkimukset ja vaatimusmäärittelyt. Valitettavan usein tarjottavat välineet ja menettelyt ovat luonteeltaan teknisiä tai muuten tilaajan tilanteeseen soveltumattomia. Markkinointiviestinnän ammattilaiselta saattaa jäädä XPDL-kuvaus ja UML-malli tekemättä tai ymmärtämättä.

Samaan aikaan IT-toimittajat hakevat markkinamuutosten jäljiltä uusia toimintamuotoja, eikä enää ole yhtä selvää kuin vaikkapa neljä vuotta sitten, mitä kannattaa hankkia keneltäkin. Tuloksena IT-toimittajien ratkaisut ja asiakkaiden tarpeet eivät aina kohtaa ja asiakkaan liiketoiminnan kehittämisen tarpeet eivät siirry tietojärjestelmäprojektin vaatimuksiksi.

Tyypillisesti IT-hankkeen epäonnistumisesta syytetään toimittajaa. IT-toimittajat ovatkin viime vuosina nähneet paljon vaivaa menetelmien ja projektimenettelyiden kehittämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi omassa toiminnassaan. Tämä pätee myös ns. uusmediatoimittajiin.

Menestynyt IT-projekti on aina kahden kauppa. Nyt on aika katsoa peiliin ja saattaa perusasiat IT-projektien hoidossa kuntoon myös tilaajan leirissä. Tämä on syytä aloittaa projektinhallinnan sekä esitutkimuksissa ja vaatimusmäärittelyissä käytettyjen menetelmien kehittämisestä.